Oppiminen.fi

Tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuudet eriyttämisen tukena on tunnettu jo pidemmän aikaa. Erilaiset tietotekniset välineet, monipuoliset oppimateriaalit ja sovellukset sekä oppilaiden osallisuutta ja toiminnallisuutta edistävät opetusmenetelmät ja käytännöt tarjoavat hyvät edellytykset erilaisten oppijoiden tarpeisiin ja lähtökohtiin. Verkkopohjaisessa työskentelyssä voitaisiin kuitenkin tunnistaa ja tukea entistä paremmin erilaisten oppilaiden oppimistyylejä ja niille ominaisia oppimisympäristöjä. Tämä onnistuu joustavilla opetusjärjestelyillä, oppiainerajat ylittävillä opetuskokeiluilla ja opettajien yhteistyöllä.

Havukosken koulussa kartoitettiin keväällä ja syksyllä 2011 kaikkien 6.- ja 7.-luokkalaisten oppimistyylit. Kartoituksessa hyödynnettiin Päivi Ikosen oppimistyylien analysoinnissa käyttämää kyselyä, jonka avulla selvitetään oppijoiden temperamenttia, kognitiivisia tyylejä, oppimistyylejä ja oppimisstrategioita. Havukosken oppilaiden oppimistyylit on jaoteltu neljään ryhmään: käy-tännön toteuttajat (40 %), harkitsevat tarkkailijat (35 %), aktiiviset osallistujat (15 %) ja päättelijät (10 %). Tavoitteena on tukea erilaisten oppijoiden tarpeita sekä tarjota kullekin so-veltuvia välineitä, materiaaleja ja menetelmiä. Tällä tavoin voidaan etsiä oppilaan vahvat piirteet ja kyvyt sekä antaa apua motivointiin, oppimisvaikeuksiin ja mahdollisiin käyttäytymisongelmiin.

Erilaiset oppimistyylit huomioidaan eri tavoin oppimistilanteessa. Oppilaita ryhmitellään jousta-vasti luokkarajojen yli ja opetuksessa panostetaan yhteistoiminnalliseen oppimiseen ja yhdessä tekemiseen. Oppilaiden auditiivisia, visuaalisia, taktiilisia ja kinesteettisiä aisteja aktivoidaan oppimistyylistä riippuen ja lisäksi kiinnitetään erityistä huomioita siihen, miten lähiympäristö ja sen eri ominaisuudet vaikuttavat oppimiseen. Opetusta siirretään yhä enemmän luokkahuoneen ulkopuolelle ja lähiympäristöä käytetään oppilaiden luonnollisena oppimisympäristönä. Samalla pohditaan koulurakenteiden uudistamista ja uudelleen jäsentelyä.

Tieto- ja viestintätekniikalla on merkittävä rooli eriyttämisessä ja oppimisen tukemisessa. Kouluun on hankittu perusvarustuksen lisäksi 60 miniläppäriä, joita hyödynnetään joustavasti ilmiöpohjaisen ja elämyksellisen oppimisen tukena. Opetuksessa käytetään verkkopohjaista ma-teriaalia eri oppiaineissa ja samalla pohditaan perinteisten oppikirjojen roolin vähentämistä. Erilaisille oppijoille tarjotaan erilaista oppimateriaalia ja verkkoympäristön mahdollisuuksia eri vaiheissa oppimisprosessia. Tieto- ja viestintätekniikan käyttö tukee myös oppilaiden osallisuutta ja aktiivista tiedonrakentelua.

Opetuksessa hyödynnetään oppilaiden luontaista tapaa oppia käsiteltäviä asioita. Käsiteltäviä asioita jäsennellään laajemmiksi asiakokonaisuuksiksi, joissa korostuu eri oppiaineiden yhdis-täminen ja taitojen soveltaminen teoriasta käytäntöön. Havukosken koululla on pitkät perinteet oppiaineintegraatioon ja kansainvälisiin projekteihin, jotka saavat uutta lisäsävyä monipuolisemman laitekannan myötä. Yhteistyö eurooppalaisten koulujen kanssa toimii luontevana tapana työskennellä verkossa yhdessä suunnitellen ja tehden. Oppilailta on tullut kokeilusta erittäin positiivista ja innokasta palautetta. Esityksessä kuvataan tarkemmin, miten oppilaiden erilaisia oppimistyylejä on tunnistettu ja miten tieto- ja viestintätekniikkaa on käytetty oppimisen tukena oppimisprosessin eri vaiheissa.

Havukosken koulu on mukana Opetushallituksen rahoittamassa TVT opetuksen eriyttämisen tukena -hankkeessa. Hankkeen tavoitteena on kehittää tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäviä opetuskäytäntöjä, jotka tukevat oppijoiden erilaisia oppimistyylejä ja -taitoja.

tuija.lindstrom@eduvantaa.fi

Tieto- ja viestintätekniikka opetuksen eriyttämisen tukena -kehittämishanke

ITK- päivät 2012

Pääministeri Jyrki Katainen (Katso video)

Ensi syksynä kaikille Suomen lukiolaisille suunnattu Innolukio -hanke julkistettiin 14.5.2012 Etu-Töölön lukiolla. Innolukio -oppimisympäristön keskeisinä tavoitteena on luoda yhteys lukiolaisten, yritysten ja yliopistomaailman välille sekä hyödyntää lukiolaisten luovuutta kansallisena voimavarana. Samalla Innolukio -hanke toimii lukion kehittämisen ja profiilin noston katalysaattorina.

Innolukion syyslukukausi käynnistyy 16.8. valtakunnallisella verkkolähetyksellä ja kestää sen jälkeen kolme kuukautta. Lukukauden aikana Innolukio pyrkii kannustamaan lukiolaisia luovuuteen, toisinajatteluun ja kriittisyyteen sekä tehtävävetoisesti kehittämään heidän ongelmanratkaisutaitoaan ja ryhmätyökykyä.

Innolukion kehittäjäyhteisöön kuuluvat jo Opetushallitus, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry, Suomen Kuntaliitto, Työ- ja elinkeinoministeriö TEM, Aalto-yliopisto, Oulun yliopisto, Suomalaisen työn liitto, Viestinnän Keskusliitto, Suomen lukiolaisten liitto ja Nokia Oyj.

Pääministeri Katainen: ”Innolukio –ajattelussa kaikki voittavat”

Julkistamistilaisuuden avannut pääministeri Jyrki Katainen painotti puheenvuorossaan, että yhteiskunnan muutokset tulevat ovista ja ikkunoista sisälle myös lukioihin. Hänen mukaansa lukioissa on tärkeää nähdä kansainvälistymisen ja uusien oppimisympäristöjen kehittämisen tarve.

Innolukio -oppimisympäristössä puututaan hänen mukaansa kokonaisuuksien hallintaan ja luovuuteen, jossa yritykset, korkeakoulumaailma ja lukio tuodaan entistä lähemmäksi toisiaan. ”Tämä on ihan fantastinen esimerkki modernista ajattelutavasta ja siitä, että halutaan aidosti saada lukiolaisten osaaminen ja luovuuspotentiaali parempaan käyttöön. Siinä ei ole mitään väärää, että lukiokoulutus avautuu korkeakoulujen, yritysten ja ylipäätään tähän muuttuvaan maailmaan, jossa Suomessa eletään. Tässä Innolukio –ajattelutavassa kaikki voittavat.”, totesi pääministeri Katainen.

Katainen lupasi myös, että Innolukion ensimmäisen ideointitehtävän tulee lukiolaisille antamaan maan hallitus.

Tilaisuus on nähtävissä tallenteena 15.5. lähtien osoitteessa www.innolukio.fi.

Lisätietoja:
Ari Ervasti
Innolukion projektipäällikkö
044-429 4437, ari.ervasti@ylivieska.fi

Pääministeri Jyrki Kataisen puheenvuoro

Innolukion nettisivut

Kaustisen musiikkilukio ei hiljene edes teatteriviikolla

OTE Laitteet ja ohjelmistot -koordinaatiohankkeiden tapaaminen järjestettiin Kaustisen musiikkilukiossa ja verkossa 3.-4.5.2012. Tapaamisessa puheenvuoroja käyttivät muun muassa opetusneuvos Jukka Tulivuori Opetushallituksesta, Kaustisen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Pirjo Palosaari-Penttilä ja OTE:n Tampereen kehittämishankkeiden koordinaattori Raisa Valtaoja.

Kaustisen koordinoimista kehittämishankkeista oli edustajia paikalla tekemässä mallinnuksia hankkeista ja hyvistä käytänteistä sekä keskustelemassa hankkeiden hyvien käytänteiden levittämisestä ja tulevaisuuden oppimisympäristöstä. Keskustelun keskeltä poimittuna kehittämishankkeet pitivät tärkeänä yhteistä keskustelua, vertaistukea sekä hyvien mallien levittämisen yhteistä vastuuta. Tampereen koordinoimat kehittämishankkeet tapasivat verkossa.

Tapaamisessa kuultiin lukion opiskelijoiden puheenvuoroja siitä, millainen heidän mielestään koulun tulisi olla tulevaisuudessa. Kaustisen musiikkilukio on malli koulusta, jossa käytetään opetuksessa sähköisiä materiaaleja ja jossa oppilaat saavat työskennellä aamusta iltaan koulun tiloissa ja koulun tietokoneilla.  Soittotunnit pidetään enimmäkseen päivällä, joten opiskelijat saattavat välillä poistua oppitunnilta käydäkseen vaikka soittamassa rumpuja.Iltaohjelmana oli Kaustisen musiikkilukion opiskelijoiden esittämä versio musikaalista West Side Story.

Klikkaa nähdäksesi kuvaesityksen.

Styrgruppen för Raseborgsgymnasiernas digitaliseringsprojekt, 
Studieresa till Tromsö 10.–13.1.2012 

På morgonnatten tisdagen den 10.1. reste styrgruppen för projektet Digitalisering av undervisningen till Tromsö, Norge.

Vi besökte Senter for IKT i utdanningen, centret grundades 2010 och fungerar under undervisningsministeriet. Centret bidrar till att genomföra den norska regeringens politik för förskola, grundläggande utbildning och lärarutbildning. Centrets huvudsakliga uppgift är användningen av IKT i undervisningen för att förbättra utbildningskvalitet samt inlärningsresultat för barn, elever och studenter. Huvudkontoret ligger i Tromsö och ett kontor finns i Oslo. Centret har i dag ca 60 anställda.

Centret ansvarar för att sprida forskningsbaserad kunskap och praktik av hög kvalitet på IKT och lärande, de utvärderar ny teknik och digitala medier och analysera deras pedagogiska potential. Centret sprider och ger råd om användningen av IKT i undervisningen, främjar utvecklingen av IKT i utbildningen genom att fortbilda lärare och tillhandahåller digital information om studier, utbildning och yrken samt ger stöd för val av utbildning och yrken i form av online rådgivning.

På centret berättade Øystein Nielsen förutom om centrets verksamhet om att man i den norska läroplanen har beskrivit fem grundläggande färdigheter (http://www.udir.no/Lareplaner/Grep/Modul/?gmid=2&v=5);   

• Att kunna uttrycka sig verbalt
• Att kunna uttrycka sig i skrift
• Att läsa
• Att skriva
• Att kunna använda digitala verktyg

Här har kunnandet att använda digitala verktyg lyfts fram och har en lika viktig roll som att uttrycka sig muntligt, skriftligt, att läsa och att räkna. Man har i vart och ett ämne beskrivit de färdigheterna eleverna i grundläggande utbildningen skall ha.

En annan mycket intressant grej Øystein berättade om var det elektroniska identifieringsverktyget FEIDE. Feide är av ministeriet utvald lösning på säker digital identifiering inom bildningen. Planen har varit att alla elever i Norge erbjudits en Feide identitet från sin skola till slutet av 2011.

Fördelen är att användaren inte behöver registrera sig till var och en tjänst skilt och på så sätt få en ny uppsättning användarnamn och lösenord att hålla reda på. Systemet förenklar processen för alla inblandade med en inloggning till alla de digitala tjänsterna som används i skolan. Med hjälp av systemet kunde lärarna på skolan också antingen helt stänga av internet åtkomsten eller endast tillåta vissa nätsidor för just sin egen grupp man just då undervisade. Systemet användes t.ex. i gymnasiernas nationella prov. Vi tycket att Feide skulle vara värt en närmare bekantskap och att vi i Finland också borde jobba mot system som täcker samtliga elever och studeranden, inte att man jobbar fram egna lösningar i varje kommun.

På Kongsbakken videregående skole berättade lektor Terje Fagerbakk och systemtekniker Frei Rønningsbakk om de digitala lösningar man gått in för där. Skolan upphandlar varje år en modell bärbara datorer som administrerades av skolans IT-avdelning, var och en studerande skall ha en egen bärbar dator som de köper av skolan till ett subventionerat pris. Skolan hade ett trådlöst nätverk och eleverna och lärarna en Feide dentitet. Klassrummen var utrustade med högtalare, videoprojektor och dokumentkamera. Var och en lärare hade också sin egna bärbara dator som de tog med på lektionen och kopplade till klassrumsutrustningen.

Skolans IT-avdelning bestod av två personer som skötte om skolans nätverk, upphandling, inköp samt installation och administrering av elevernas och lärarnas datorer. Vanligt var också att IT-personalen deltog i undervisningen genom att komma med på lektionerna.

Under besöksdagarna träffade vi också ämneslärare och fick bl.a. höra om möjligheter och exempel hur digitala verktyg används i engelska och norska av lärare Kari Kristensen och lärarstuderande Rasmus Rimestad.

Gästskribent:
Nina Kari, pedagogisk it-stödperson på Raseborg stads bildningskansli

Kannoin tammikuussa Legorobottilaatikot luokkaani, ja oppilaat pääsivät tutustumaan rakenteluun ja ohjelmointiin. Kolmen viikon ajan rakentelimme kuutta robottia pienissä ryhmissä. Huomasin aika pian, että tämä oli sellainen projekti, joka imi oppilaat mukaansa. Robotteja haluttiin rakentaa välitunneilla, ja jotkut jopa veivät robotin kotiinsa ja kokeilivat siellä rauhassa erilaisia rakenteluratkaisuja. Koska innostus oli kova, päätin että lähdemme koko luokka Joensuuhun Scifesteille katsomaan miten robottimme pärjäävät kisoissa.

Noin kolme viikkoa ennen Joensuun matkaa hain taas laatikot luokkaan, ja oppilaat aloittivat rakentelun ja suunnittelun. Teimme myös esittely-trailerit roboteista  Imovie-ohjelmalla. Koko tämä projekti on ollut minulle opettajana äärimmäisen antoisa, sillä olen tehnyt itseni tarpeettomaksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Oppilaiden osaaminen ohjelmoinnissa ja rakentelussa ylittää oman osaamiseni huimasti. Lisäksi koen, että projekti kehitti oppilaiden itseohjautuvuutta valtavasti eteenpäin. Halu menestyä kisassa sai oppilaat etsimään netistä erilaisia ohjeita ohjelmointiin ja rakenteluun liittyen.

Tässä oppilaiden tekemiä esittelyvideoita roboteista:

Xooglen (sumopainin SM-kulta) esittely video

Strasselijussit ja Jagger (Alkeissarjantanssi hopea)

Prinsessa-robotti (sumopaini)

Scifest ja RoboCup Junior oli mahtava kokemus meidän koko luokalle. Oppilaille oli tärkeää nähdä muiden tekemiä robotteja ja saada uutta näkökulmaa rakenteluun ja ohjelmointiin. Xoogle-ryhmä oli panostanut robottiinsa kaikkein eniten. Pojat jäivät usein koulun jälkeen tekemään omalla ajallaan robottia, joten olen hyvin iloinen, että juuri tämä ryhmä voitti robottisumopainikilpailun. Pojat itse olivat sitä mieltä, että voitto oli älykkään ohjelmoinnin ansiota, muilla kun oli vahvempia robotteja. Legendaksi asti on nyt noussut koulullamme Xoogle-robotti, joka on esillä näyttelypöydällä. Uusi käsite: Xoogle-väistö on myös tullut oppilaiden puheisiin. Toukokuussa muiden luokkien oppilaat saavat rakentaa vastustajia Xooglelle ja testata pärjäävätkö Suomenmestarille:)

Tytöt nauttivat myös Jagger-robotin menestyksestä alkeistanssissa. Tämä ryhmä myös panosti robotin tekemiseen, joten hopea oli kyllä ansaittu. Robottia vietiin välillä kotiin stailattavaksi ja ohjelmaa hiottiin sekuntin tarkkuudelle kuuntelemalla Move like Jagger-kappaletta niin monta kertaa, että se soi opettajan päässä varmaan koko kesäloman.

Tällaisen videokoosteen Max, Erik ja Paavo tekivät Scifesteiltä

T: Riikka Mättö 6R-luokanopettaja

Blogikirjoitus Innokas!-blogissa http://luovuusjainnovatiivisuus.wordpress.com/

Lärmiljöer & Internationalisering koordinointihanke järjesti ITK:ssa kyselyn, jossa tiedusteltiin opettajien kokemuksia TVT-hanketyöstä normaalin opettajatyön ohessa. Kyselyn järjestäjälle ensimmäinen yllätys olikin etteivät kaikki tienneet mitä lyhenne TVT tarkoittaa. Jotenkin olin siinä uskossa, että kaikki jotka osallistuvat ITK:hon myös tietävät tämän. Siinä sainkin sitten selventää osalle, että TVT on tieto- ja viestintätekniikka ja IKT (TVT ruotsiksi) on informations- och kommunikationsteknik.

Kyselyyn osallistui 129 henkilöä ITK 2012 kahden päivän aikana. Vastaajista 8 osallistui vain arvontaan tai ei vastannut kaikkiin kolmeen kysymykseen.

Ensimmäisen kysymyksen ”Mikä on myönteisintä TVT-hankkeiden toteuttamisessa kouluissa? / Vad är det bästa med att genomföra IKT projekt i skolan?” vastaukset olivat innostavia ja todistavat, että ne jotka työskentelevät hankkeiden parissa saavat niistä myös lisämotivaatiota työhönsä. Vastauksissa mainittiin mm.:

oppilaiden ja opettajien innostus, uuden oppiminen, uudet mahdollisuudet, monipuolisuus, yhteisöllisyys, yhteistyö, osallisuus, innovaatiot, oppilaiden motivaation kasvu, uudet oppimisympäristöt, nykyaikaa, oppijalähtöisyys  

Toisen kysymyksen ”Mikä on opettajan suurin haaste TVT-hankkeen toteuttamisessa normaalin työn ohessa? / Vad är den största utmaningen för en lärare med att genomföra IKT projekt vid sidan av det ordinarie arbetet?” vastauksista päätellen suurin haaste on aika, aika ja aika. Lisäksi mainittiin mm.:

laitteiden riittävyys, tekninen toteutus, rahoitus, kouluttautuminen, riittävät TVT-taidot, saada kollegat mukaan

Viimeisenä kysyttiin ”Mikä helpottaisi hanketyötä? Minkälaista tukea opettaja tarvitsee? / Vad skulle underlätta projektarbetet? Hurdant stöd behöver läraren?”. Vastaajien mielestä helpotusta ja tukea antaisi:

oikeanlainen TVT-tuki, koulutus, hanketuki, johdon tuki, ohjaus, aika, rahallinen korvaus, vertaistuki, yhteistyö, verkosto, kannustus, esimerkkejä muiden työstä

Viimeisen kysymyksen vastaukset vahvistavat, että valtakunnalliselle koordinoinnille on todellinen tarve kouluissa ja TVT-hankkeissa. Me koordinaattorit olemme aloittaneet työmme vuosina 2010 ja 2011, joten OPH:n rahoittama toiminta on edelleen melko uutta ja sitä kehitetään edelleen. Antakaa palautetta, kertokaa toivomuksistanne, mitä voisimme vielä kehittää jne., jotta hanketyö kouluissa saisi enemmän hyötyä koordinointihankkeista (palaute: www.oppiminen.fi  → koordinointihankkeet ja yhteystiedot).

Lue kaikki kyselyn vastaukset tästä.

Ja viimeiseksi: kuka voitti sen iPod touchin (arvontapalkinto iTronicsilta)? Arpa suosi tällä kertaa Harri Huhtalaa Vantaalta – onnea voittajalle!

Vuonna 2006 rahastoalalla Bostonissa työskennellessään Khan auttoi työnsä ohessa New Orleansissa asuvia serkkujaan matematiikan opinnoissa. Aluksi hän käytti Yahoon Doodle notepadia välineenä, mitä piirteli kaavoja samalla kun serkut kuuntelivat. Opetus vastasi pitkältä luokkaopetusta vaikkakin tapahtui verkossa. Pian hän päätti kuitenkin tallentaa opetussessionsa ja jakaa ne avoimesti Youtubessa. 

Välitön, ehkä hieman yllättäväkin, havainto siirtymisestä Youtube -videoihin tuli hänen serkuiltaan. Serkut kokivat Khanin opettamisen parempana videolla kuin mitä se oli ollut hänen läsnäollessaan. Omalle oppimiselle ja siihen liittyville tunteille syntyi näin oma tila, missä sai edetä omaan tahtiin ilman nolostumisia tai muita sosiaalisia paineita mitä helposti tulee opettajan läsnäollessa. 

Youtubessa videot alkoivat löytää uusia yleisöjä. Pian Khan huomasi, miten luennot tuntuivat auttavan ihmisiä, mille matematiikka oli ollut mahdoton pähkinä purtavaksi luokkahuoneessa. Khan tunsi löytäneensä kutsumuksensa ja luopui päivätyöstään ja keskittyi tuottamaan videoita toisten oppimisen tueksi. Näin syntyi Khan Academy, avoin  oppimisympäristö, jossa on tällä hetkellä yli 3000 luentoa eri aiheista vapaasti kaikkien käytettävissä. Academyä on tukemassa mm. Bill Gatesin säätiö sekä Googlen, joiden voimavaroin aineistoa on käännetty eri kielille sekä matariaalin käyttöä tukemaan koulukäytössä on kehitetty ohjauksellisia työkaluja. 

Reilu neljä vuotta sitten Coloradolaisen lukion kemian opettajat Jonathan Bergmann ja Aron Sams halusivat tukea omassa opetuksessaan lyhyillä luentovideoilla opiskelijoita, jotka olivat syystä tai toisesta estyneitä olemaan tunneilla. Pian kuitenkin he huomasivat, myös tunnilla olleiden opiskelijoiden hyödyntävän tallenteita. Tämä haastoi opettajaparin miettimään koko tapansa opettaa uusiksi hyödytäen luentovideoita.  

Bergmann ja Sams päätyivät malliin missä asia opeteltiin kotona ja harjoittelua terävöitettiin yhteisellä ajalla luokassa. Tätä mallia he alkoivat kutsua nimellä Flipped Class room teaching, joka voitanee kääntää vaikkapa käänteiseksi luokkaopetukseksi. Bergmann ja Sams havaitsivat että he pystyivät keskittymään enemmän oppitunnilla olemaan läsnä yksittäisille opiskelijoille, auttaen heitä yksittäisissä ongelmissa ja väärinkäsityksissä koskien opittavaa asiaa. Samalla luokan opiskelijat, joille uusi opittava asia on jo auennut, saavat arvokkaita rooleja tukiessaan toisiaan luokkahuoneessa. Samalla he syventävät omaa oppimaansa auttessaan luokkatovereitaan. 

Flipped class room pedagogiikka leviää parhaillaan nopeasti Yhdysvalloissa. Bergmann ja Sams ovat nykyisin kysyttyjä puhujia eri seminaareissa ja kaksikko on kirjoittanut uudesta pedagogiikasta oman kirjan – Flip Your Classroom: Reach Every Student in Every Class Every Day. Kirjaa ei ole vielä saatavilla, mutta se on ennakkotilattavissa ainakin Amazonista.  

Khanin materiaaleja on käytetty myös Bergmannin ja Samsin periaatteiden mukaisesti luokkaopetuksessa. Näiden kokeilujen kautta Khanin on tehnyt merkittävä havainnoin liittyen eri yksilöiden tapaan oppia. Oppilaiden joukossa on aina ryhmä,  joille on aluksi varsin vaikeaa omaksua opittava asia ja heidän eteneminen on alussa hidasta. Kuitenkin kun näille oppijoille annetaan mahdollisuus edetä omassa tahdissa ja huolehditaan etteivät he jää jälkeen, tulee näistä oppilaista käänteisessä opetuksessa myöhemmin niitä nopeita omaksujia! Tämä haastaa meidät miettimään matemaattisten aineiden oppimiseen ja opettamiseen liittyviä olettamuksia ja myyttejä mitä meillä on. Ehkä matematiikka on sittenkin aine, jonka voi oppia kuka vain, kunhan sille annetaan henkilökohtainen tila ja luovutaan synkroonisesti etenevästä luokkaopetuksesta. 

Suomalaista opetusjärjestelmää on kehuttu siitä miten se ei jätä heikkoja oppilaita huomiotta, me emme ole keskittyneet vain niihin jotka pärjäävät hyvin luonnostaan nykyisessä koulujärjestelmässä. Kuitenkin vanhoilla malleilla opettaessa yksittäisen opettajan paine ohittaa heikot kasvaa väistämättä. Käänteisen luokahuoneen pedagogiikka kestää paremmin suurempia opiskelijaryhmiä. Kiehtovaa on myös miten tässä teknologiaa hyödynnetään lähentämään ihmisiä ja antamaan inhimillisyydelle lisää tilaa. Luokassa on yhteisellä ajalla niin monta ääntä kuin on oppijaakin, entisen yhden äänen ja vaiennetun luokan sijaan. Vaikka opettaja on tunnilla vähemmän äänessä kaikille yhtä aikaa, niin hänen roolista tulee monelle oppijalle entistä arvokkaampi ja henkilökohtaisempi substanssiohjauksen kohdistuessa juuri hänen ongelmakohtiin.  

Talouden kiristyessä perinteinen logiikka ajaa kouluja kohti suurempia luokkakokoja ja moni opettaja voi kokea kannattelevansa maailmaa harteillaan. Oppilaita vain alkaa olla yksinkertaisesti liikaa nykyisillä malleilla. Teknologian tuomat läpäisyt vanhoihin rakenteisiin antaa meille mahdollisuuden tarkastella vanhaa asiaa uudesta näkökulmasta. Maailmaa on helpointa kantaa harteillaan kääntymällä itse ylösalaisin – seisomalla päällään. Se on juuri mitä on tehty luokkaopetukselle flipped class room -mallissa. 

Luokkaopetukseen löytyy näillä opeilla varmasti jo paljon uutta puhtia. Samalla kuitenkin Khan Academyn ja Flipped class roomin oppien valossa väkisinkin pysähtyy miettimään mikä on perinteisen oppikirjan paikka tässä kaikessa? Ehkä me elämmekin nyt aikaa, milloin oppikirjojen korvaaminen oppilaiden henkilökohtaisilla miniläppäreillä tai padeillä on todellinen vaihtoehto. Oppimateriaalina voi toimia verkon avoimet sisällöt sekä eri opettajien tuottamat universaalit oppimateriaalit, joita voidaan jakaa meillä Suomessa esim. YouTubessa, LeMillissä tai vaikkapa Wikiopistossa.  

Permalink

| Leave a comment  »

Kuluneen lukuvuoden aikana Suomessa on selkeästi siirrytty e-oppimisen aikakaudesta i-oppimisen aikakauteen, uusia oppimisympäristöjä näyttää ilmestyvän erilaisten pikkusovellusten eli appsien muodossa lähes päivittäin. Uudistumistahti ns. virtuaalisen oppimisympäristöjen puolella on kiihtynyt ja oppimaisema siltä osin pirstaloitunut ällistyttävän nopeasti.

Fyysiset oppimisympäristöt oppimaiseman osana ovat myös muuttumassa. Uusimmat koulurakennukset ovat pääosin luonteeltaan avoimia, eikä ns. käytäväkouluja enää juurikaan rakenneta. Koulurakennusten typologiat ovat  muuttumassa (Meskanen.S.2008). Koulut ovat muuttumassa monitoimitaloiksi ja autonominen opettajajohtoinen opettajuus moniammatilliseksi yhteistyöverkoston toiminnaksi.

Inkluusiotyöskentely, tiimiopettajuus, monimuotoiset tilat, uudet kalusteet ja uusi virtuaalisten oppimisympäristöjen ekosysteemi vaativat erilaisia toimintatapoja ja uutta johtamiskulttuuria. Kukaan ei oikein tunnu tarkalleen tietävän, mitä on tapahtumassa tai minkälaisia kokonaisvaikutuksia näillä kaikilla asioilla on oppilaaseen, joka yrittää niitä tulevaisuuden taitojansa (21st Century Skills) kartuttaa.

Tavoitteena on luova, innovatiivinen, kriittiseen ajatteluun pystyvä, ongelmanratkaisuihin kykenevä, oppimisen itsesäätelyä omaava, sosiaalinen, yhteistyökykyinen, oppimaisemaa tehokkaasti hyödyntävä, kulttuuritietoinen ja sosiaalisen vastuun omaava ihminen.  

Toiminta ja tavoitteet ovat siis muuttuneet, mutta niin on oppilaskin.

Eri syistä johtuvat tarkkaavaisuushäiriöt  ovat yleistyneet kasvavalla vauhdilla (esim. Saloviita.T.2009). Syitä tähän ilmiöön on useita ja pieni osa näistä syistä on myös koulun itsensä aiheuttamia. Oppilaan tapa oppia ja kyky keskittyä johonkin asiaan on muuttunut.

Miten tämän kaiken pitäisi näkyä oppimaiseman suunnittelussa? Voitaisiinko oppia jotakin tutkimuksista, joita on tehty esimerkiksi erityislasten tilatarpeista?

Arkkitehtuurin ja erityisesti koulurakennusten suunnittelun vaikutuksesta erityislapsiin on kirjoitettu viime aikoina ulkomailla lisääntyvissä määrin. Lundin yliopiston Catrin Tufvessonin  väitöskirja erityisoppilaat huomioivasta kouluarkkitehtuurista on mielenkiintoinen erityisesti siksi, että Ruotsin koululaitos vaikuttaa kohtaavan edellä mainittuja muutoksia oppimaisemaan hieman Suomea etuajassa. Catrin Tufvessonin tavoitteena oli selvittää ne elementit koulurakennuksessa, joilla on vaikutusta erityislasten keskittymiseen.

Oppilaan huomioivasta oppimaisemasta

Catrin Tufvessonin mielestä erityisoppilaan oppimaiseman suunnittelu on vaativa, monivaiheinen ja monitasoinen prosessi, johon tarvitaan uudenlainen näkökulma rakentamistapaohjeisiin ja suunnitteluprosessiin.

Akustointi, valaistus, ilman laatu, turvallisuus ja peruslogistiikka muodostavat minkä tahansa tilasuunnittelun peruskiven. Tarkempia keskittymistä ja oppimista ohjaavia oppimaisemallisia kysymyksiä ovat fyysisen oppimisympäristön suunnittelun osalta:

• Miten ikkunat ja ovet on sijoitettu?
• Mitä ikkunoista näkyy?
• Mitä värejä käytetään?
• Minkälainen on oppilaan henkilökohtainen työskentelypiste?
• Saadaanko tarpeettomat opiskelutarvikkeet piiloon niin, ettei synny ylimääräistä visuaalista häiriötä?
• Onko ryhmätyötilat avoimia vai suljettuja?
• jne.

Design- ajattelun näkökulmasta tämän päivän koulurakennus onkin yksi haasteellisimmista suunnittelun kohteista. Virtuaalisen oppimisympäristöjen osalta täytyisi myös pyrkiä samanlaiseen eheyteen ja kokonaisvaltaiseen ajatteluun.

Kokonaisuuteena tällainen virtuaalisia ja fyysisiä oppimisympäristöjä yhdistävä ubiikki ja ehyt oppimaisema pystyisi ohjaamaan tehokkaasti tulevaisuuden taitojen oppimista. Mutta mistä löydämme uusien oppimaisemien tekijät?

Olen innoissani siitä, että ”Sairaanakin selviää koulusta” etäopetushanke on monien ponnistusten jälkeen lähtenyt käyntiin. Neuvottelut Opetushallituksen kanssa tuottivat tulosta ja ensimmäinen informaatiokiertue starttaa huhtikuussa. Etäopetuksen monista mahdollisuuksista kerrotaan Rovaniemellä, Kuopiossa, Oulussa, Tampereella ja Helsingissä. Turun seudulla syöpälasten etäopetus toimii jo melko laajalti, kiitos Maskun Kurittulan koulun opettajan, Harri Mantilan, jonka panos hankkeen aloittamiseen on ollut ratkaiseva. Kiitokset kuuluvat myös Antti Huttuselle Turun kaupungin oppimiskeskukseen, opettaja Miia Mämmelälle Turun sairaalakouluun ja kaikkien etäopetushankkeiden koordinoijalle, Päivi Luomalle. Hankkeesta on tulossa koko Suomea koskeva, upea kokonaisuus.

-Etäopetus on yksi työkalu opetuksenjärjestäjille, kun he miettivät, miten koulunkäynti poikkeustilanteissa järjestetään. Mikään ei kuitenkaan korvaa kasvotusten annettavaa opetusta, Harri Mantila muistuttaa. Etäopetuksen uskoisi kiinnostavan talousvaikeuksien kanssa kamppailevia kuntia senkin vuoksi, että se vaatii vähemmän resursseja kuin kotiopetus.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että etäopetuksen avulla syöpää sairastava lapsi ja nuori voi pitää sosiaaliset suhteensa luokkaan ja koulukavereihin. Se on erittäin tärkeää myös koko luokkayhteisölle. Terveet eivät kadota ystäväänsä kokonaan ja kouluun paluu helpottuu. Luokassa oleville lapsille on kasvattavaa myötäelää vakavasti sairastuneen koulukaverin elämää. Etäopetuksessa olevalla lapsella säilyy päivärytmi ja kotona olevalle vanhemmalle järjestyy hetki ”omaa aikaa”.
Etäopetuksesta on suuri apu myös niille oppilaille, joiden koulumatka on erityisen pitkä.

Turun yliopiston erikoistutkijan, Minna Nummenmaan mukaan etäopetukseen suhtaudutaan melko myönteisesti. Varauksellisinta suhtautuminen on alakoulun opettajilla. Koulujen tekninen varustelu sekä tekninen ja pedagoginen tuki ei tällä hetkellä anna kovin hyvää pohjaa uuden kokeilemiseen. ”Parhaimmillaan etäopetus olisi opettajalle teknisesti ongelmatonta, koulutusta tarjottaisiin ennen etäopetusta ja varsinkin sen aikana, kun ongelmia on tullut puitavaksi”, vastasi eräs opettaja Nummenmaan laajassa opettajille suunnatussa kyselyssä.

–Etäopetuksessa tarvitaan samoja asioita kuin lähiopetuksessakin; oppilaiden motivointia ja aktivointia, arviointia ja vuorovaikutusta. Me kaikki tarvitsemme loppujen lopuksi kasvokkaisen vuorovaikutuksen lisäksi vuorovaikutustaitoja myös verkossa, Minna Nummenmaa toteaa.

Lisätietoja hankkeesta: http://sairaanakinselviaakoulusta.wordpress.com/

Aila Paloniemi
kansanedustaja
Sylva ry:n puheenjohtaja

Vuosittain järjestettävissä eTwinning-kilpailuissa palkitaan parhaat kotimaiset ja eurooppalaiset projektit.  Suomen kilpailun 2011 parhaat projektit julkistettiin ja palkittiin ITK-päivillä Aulangolla 18.4. Palkinnon voittivat Jouni Kaipainen Hyhkyn koulusta Tampereelta ja Juho Airola Kupittaan lukiosta Turusta.

Jouni Kaipaisen Learning with Games -projektissa kehitettiin kouluille sopiva malli videopelien ja 3D pelinteko -ohjelman käyttämiseksi oppimiseen. Yhteistyökumppaneina olivat Høng Kommuneskole ja Højby Skole Tanskasta ja Gransäterskolan Ruotsista. Oppilaat Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa analysoivat projektissa kehitettyjen lomakkeiden avulla ilmaisia nettipelejä, vertailivat pelejä blogeissaan ja tekivät itse ensimmäisen persoonan 3D-pelejä Mission Maker -pelimoottorilla opetussuunnitelman sisällöistä.

Projektin wiki

Juho Airolan projektissa From Leonardo Da Vinci to the Olympics 2012 yhteistyökumppaneina olivat Istituto Tecnico Aeronautico “F. De Pinedo” Italiasta, VTI Veurne Belgiasta ja ZŠ a MŠ Červený Vrch Tsekistä. Projekti keskittyi kansainväliseen matematiikan ja ilmalaivojen maailmaan. Siinä sovellettiin uusia tapoja oppia ja opettaa matematiikkaa perehtymällä oikeasti lentävän ilmalaivan suunnitteluun ja rakentamiseen. Englannin kielellä, modernia teknologiaa hyödyntäen opiskelijat suunnittelivat, rakensivat ja muotoilivat pieniä kauko-ohjattuja ilma-aluksia ja julkaisivat työnsä tulokset tietoverkoissa. Näin opiskelijat oppivat soveltamaan matematiikan, fysiikan ja tietotekniikan teorioita konkreettisten tuotosten valmistamiseen.

Projektin TwinSpace

eTwinning on EU:n aloitteesta perustettu verkkoyhteisö, jossa eurooppalaiset koulut toteuttavat yhteisiä projekteja internetin välityksellä. Palveluun on rekisteröitynyt yli 163 000 opettajaa eri puolilta Eurooppaa.

Suomenkieliset eTwinning-sivut

eTwinning-portaali 

Blogit ja wikit ovat helppokäyttöisiä ja ilmaisia etäopetuksen välineitä. Kolin yhtenäiskoululla 7-9 luokkalaiset ovat tottuneita blogien ja wikien käyttäjiä. Yläkoulun puolella on yhteensä 10 oppilasta ja siksi verkkoyhteistyö toisten koulujen kanssa tuo lisäarvoa opetukseen. Esimerkiksi kolmen kahdeksasluokkalaisen on mielekkäämpää pohtia maantiedon kurssilla Euroopan uutisointia yhdessä Joensuun Normaalikoulun kahdeksasluokkalaisten kanssa verkossa kuin pelkästään keskenään. Tervetuloa kuulemaan kokemuksistamme!

Osallistu webinaariin 24.4.2012 kello 13.30-14.00 osoitteessa http://opetus.adobeconnect.com/eko

Helena Jolkkonen
Luokanopettaja
Kolin koulu

Förra veckan träffades de svenska UBS finansierade lärmiljö- och internationaliseringsprojekten för ett heldagsseminarium i Tammerfors. Det huvudsakliga syftet med evenemanget var nätverkande och erfarenhetsutbyte projekten emellan. Deltagarantalet för vårens projektträff var glädjande stort denna gång och av de 49 projekten som ingår i projektkoordineringen deltog dryga 40 personer från 31 olika projekt. Som värd för dagen fungerade Svenska samskolan i Tammerfors och dagen började med rektor Ronny Holmqvists presentation av skolan. 

Under morgonen fick vi höra Bob Karlssons tankar om svenska skolornas och projektens framtid och därefter ordnades fem parallella workshopar som deltagarna hade anmält sig till på förhand. Workshopen som väckte det överlägset största intresset med 25 deltagare var IlonaIT:s ”Pekplattor i undervisningen”. De övriga workshoparna bestod av grupper på 2-7 personer, där deltagarna på grund av det mindre deltagarantalet fick fördelen att diskutera mera ingående dagens tema på basen av deltagarnas egna behov och förutsättningar. Det kan ändå konstateras att det finns ett tydligt intresse för evenemang där projekt som arbetar med pekplattor får mötas och ett sådant tillfälle kommer projektkoordineringen att försöka ordna redan kommande höst för alla intresserade.

Efter lunch på närliggande restaurang delade projektkoordinatorn deltagarna upp i fem arbetsgrupper för eftermiddagens pass. Under dessa gruppdiskussioner fick alla presentera sina projekt, dela med sig av sitt eget kunnande, lära sig av övriga aktörers projektkunskap och erfarenheter, ta upp problem som uppkommit under projektarbetet och be om tips och nya synpunkter av de övriga deltagarna. Tiden som reserverades för erfarenhetsutbytet uppskattades av deltagarna och det enda problemet verkade än en gång vara att tiden ville ta slut allt för tidigt. Här kan man väl inte annat än konstatera att lärare och undervisningspersonal tycker om att prata! Medan de fem ordförandena såg till att alla deltagare hann hålla sina presentationer, hade ordförandena även som uppgift att sammanfatta de goda modeller som uppkom under diskussionerna. Detta arbete sammanfattas i bloggen ännu under våren.

//

/** * issue #2: Bugfix for WebKit. Safari and similar browsers aren't capable to handle jQuery.ready() right. The problem * here was, that sometimes the event was fired (if js is not available in browsers cache) too early, so that not all * pictures were displayed in the thumbnail bar. I added a timeout to give the browser time to load the pictures. * During that time I found it nice to display a spinner icon to give the visitor a hint that "somethings going on there". * For this to display correctly I've added some lines to the css file too. */

// append the spinner jQuery("#fullsize").append('

'); tid('spinner').style.visibility = 'visible';

var slideshow = new TINY.slideshow("slideshow"); jQuery(document).ready(function() { // set a timeout before launching the slideshow window.setTimeout(function() { slideshow.auto = true; slideshow.speed = 10; slideshow.imgSpeed = 10; slideshow.navOpacity = 25; slideshow.navHover = 70; slideshow.letterbox = "#000000"; slideshow.linkclass = "linkhover"; slideshow.info = "information"; slideshow.infoSpeed = 10; slideshow.thumbs = ""; slideshow.thumbOpacity = 70; slideshow.left = "slideleft"; slideshow.right = "slideright"; slideshow.scrollSpeed = 5; slideshow.spacing = 5; slideshow.active = "#FFFFFF"; slideshow.imagesthickbox = "false"; jQuery("#spinner").remove(); slideshow.init("slideshow","image","imgprev","imgnext","imglink"); tid('slideshow-wrapper').style.visibility = 'visible'; }, 1000); });

// ]]>

Dagens officiella program avslutades efter de livliga gruppdiskussionerna varpå hälften av deltagarna åkte med hyrbuss på studiebesök till Hatanpään lukio, där vi fick bekanta oss med finska lärmiljöprojekt. Först presenterades själva mediateket för oss och därefter fick vi höra bl.a. om projekten Asiantuntijaverkosto och PAOK samt det finska koordineringsprojektet OTE.

Efter studiebesöket åkte de flesta hemåt och de kvarblivande sju personer avslutade dagen med en gemensam middag. Medan vi avnjöt den italienska middagen kastades det fram flera nya projektidéer samt tankar om hur vi i Svenskfinland borde samarbeta mera i projekten – något som vi definitivt borde bli bättre på!

Presentationerna från Tammerfors finns på Material sidan i bloggen www.larmiljoer.fi under ”Material från projektträffar” (presentationslistan uppdateras vartefter deltagarna skickar in sina presentationer till projektkoordinatorn). Mera bilder från evenemanget finns i den ursprungliga artikeln.

Opetushallitus on asettanut haettaviksi valtion vuoden 2012 talousarvioon sisältyvästä määrärahasta erityiset valtionavustukset kahteen erilliseen hakukokonaisuuteen:

• Oppimisympäristöjen kehittämishankkeisiin myönnetään 2,5 miljoonaa euroa.
• Esi- ja perusopetuksen sekä lukiokoulutuksen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöön sekä laite- ja tietoverkkohankintoihin myönnetään 4 miljoonaa euroa.

Avustusta voidaan myöntää vain kunnille, kuntayhtymille tai yksityisille yhteisöille, joilla on lupa yleissivistävän koulutuksen järjestämiseen tai oppilaitoksen ylläpitämiseen.

Oppimisympäristöjen kehittämishankkeet

Oppimisympäristöhankkeiden tulee kohdentua laaja-alaisten oppimisympäristöjen kehittämiseen osana pedagogista kokonaissuunnittelua, opiskelua ja opettamista. Rahoitettavien hankkeiden tavoitteena on kehittää uusia tai ottaa käyttöön aiemmissa hankkeissa kehitettyjä opetukseen ja oppimiseen liittyvien työtapojen, toimintamallien, tilojen ja välineiden kokonaisratkaisuja. Niiden tulee tukea entistä paremmin sekä kouluissa ja oppilaitoksissa että niiden ulkopuolella tapahtuvaa oppimista. Tieto- ja viestintätekniikka mahdollistaa tiedon joustavan ja tehokkaan hankinnan, tuottamisen, käsittelyn ja jakamisen. Sitä voidaan käyttää kehittämistyössä tarkoituksenmukaisesti erilaisten oppimisympäristöjen monipuolistajana ja yhdistäjänä.

Esi- ja perusopetuksen sekä lukiokoulutuksen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö sekä laite- ja tietoverkkohankinnat

Hankkeiden tavoitteena on tukea koulutuksen järjestäjiä tvt:n opetuskäytön edistämisessä sekä siihen liittyvien laitteiden ja langattomien lähiverkkojen hankinnassa. Laite- ja verkkohankintojen tulee perustua todettuihin pedagogisiin tarpeisiin.

Esi- ja perusopetuksen hankkeissa korostetaan oppilaiden yhteistyötä, osallisuutta ja aktiivisuutta toiminnallisissa oppimisympäristöissä.

Lukiokoulutuksen laite- ja tietoverkkohankintojen tulee liittyä kiinteästi samanaikaisesti toteutettavaan lukio-opetuksen ja opiskelija-arvioinnin uudistamiseen, jonka tavoitteena on tehostaa pedagogisesti ja teknisesti ajanmukaisten työtapojen, opetusmenetelmien ja oppimisympäristöjen käyttöönottoa.

Valtionavustusten hakuaika on 10.4.–11.5.2012. Hakutiedote, hakulomakkeet ja muuta lisätietoa hausta: www.oph.fi

CeBIT, Euroopan suurimmat tietotekniikkamessut Hannoverissa 6.-10.3.2012 : 26 isoa näyttelyhallia täynnä mielenkiintoista IC-teknologiaa, ohjelmistoratkaisuja, tutkimushankkeita ja tulevaisuuden visioita. Seurauksena infoähky ja kipeät jalat …. siis todella kipeät jalat.

Messujen keskeinen teemaksi nousivat tänä vuonna pilvipalvelut. Esillä olleissa palveluratkaisuissa rakenneltiin yksityisiä ja julkisia pilvipalveluja kokoavia välittäviä palvelualustoja. Teknisesti mielenkiintoinen ”pilviratkaisu” oli yhden näyttelyhallin kato
sta roikkunut suorakulmion mallinen kuutio, joka koostui kymmenistä matriisinäytöistä. Koko valtavaan rakennelmaan oli heijastettu kaikista näyttöruutujen näytöistä koostuva sininen taivas ja lattiatasoon plexikonsoleihin sijoitetuilla tablet-laitteilla pilveen pystyi tekemään itselleen yhden näyttöruudun suuruisen oman ”pilven”. Nokian älypuhelinratkaisut olivat hienosti esillä omassa pilvessään samassa hallissa. Asiaa havainnollistavat kuvat löydät tämän kirjoituksen kuvaliitteestä.

Laitepuolella olivat näkyvästi esillä erilaiset LCD ja LED-tekniikoilla toteutetut esityspinnat ja matriisinäyttöpinnat. Samsung esitteli mielenkiintoisen opetuskäyttöön ja luokkatiloihin sopivan kosketustaulujen kokoluokkaa olevan kosketusnäytön, jossa oli loistava kosketustuntuma sekä erittäin terävä kuvanlaatu.. Myös näytön mukana tuleva ohjelmisto oli kosketustauluohjelmistojen kaltainen ja mukavakäyttöinen. Osastolla oli esillä myös Samsungin uusi kosketuspöytäratkaisu, joka on pian tulossa Suomen markkinoille. Kannettavissa tietokoneissa tuntui olevan muotivirtauksena Intelin teknologiaan perustuvat ultrabookit sekä erilaiset tabletit. Kiinalaisilla laitevalmistajilla oli oma China Mile –näyttelyhalli, jossa iPAD- ja Galaxy-vaikutteisia tabletteja oli osasto toisensa vieressä mitä eriskummallisimmilla tuotenimillä. Tablet-laitteiden suojakuorissa valinnanvaraa oli myös tuhansia. Ja sitten löytyi vielä kaikenlaista mielenkiintoista pientä ”härpäkettä”, kuten 3D-skannereita, kynämikroskooppeja ja lennokkikameroita. 3D-skannaus oli mielenkiintoista opettajien omien opetusmateriaalien tuottamisen näkökulmasta.

Tulevaisuuden teknologiaratkaisut –hallissa tuntui päätrendi olevan erilaisten robottiteknologioiden ja niihin liittyvien hankkeiden esittely. Shakkia pelaava ja vastustajan kanssa keskusteleva robottikissa sekä tankotanssia esittävät robotit olivat ehkä hauskimmat. Lisäksi esillä oli 3D-simulaatioihin liittyviä mielenkiintoisia ratkaisuja. Hallissa oli myös silmän liikkeillä ohjattavia peliautomaatteja. Innovatiivisista havainnollistamisympäristöistä mainittakoon pallon muotoon rakennettu tila, jossa pystyi havainnoimaan esitettävää aihetta astumalla pallon sisään ”keskelle maisemaa”. Second Life –ratkaisuja messuilla ei tullut vastaan. Microsoftin Windows 8 kehittäjäfoorumi oli messuilla näyttävästi esillä.

Näyttelyalueen ylivoimaisesti vetovoimaisimmassa hallissa oli käynnissä tietokonepelaamisen maailmanmestaruuskisat ja jo sekä yksilöpelien että joukkuepelien seuraaminen isoilta valkokankailta selostettuina oli elämys. Suomalaispelaajat menestyivät hyvin. Tuloksia:

http://www.intelextrememasters.com/

Suosittelemme vuoden 2013 messuja kaikille saksankielistä messukokemusta kaipaaville himokävelijöille. Emme törmänneet yhteenkään muuhun suomalaiseen messuilijaan, joten kiinan- ja saksankielen kielikylpy on taattu.

Lisää kuvia nähtävänä kuvagalleriassa.

Messuterveisin Minna ja Juha Tampereelta

Second Life on yksi laajimmalle levinneitä virtuaalimaailmoja, jonka Linden Lab San Franciscosta kehitti vuonna 2003 alun perin viihdekäyttöön, mutta jota on hyödynnetty monipuolisesti myös opetuksessa. Second Life tarjoaa kiinnostavan ympäristön niin sosiaaliseen kanssakäymiseen, pelaamiseen kuin todellisen elämän taitojenkin harjoitteluun, jopa mahdollisten maailmojen ja tulevaisuuden valloitukseen.

Second Life -maailmassa voi edetä yksilöllisiä polkuja, keskustella opettajan ja muiden oppijoiden kanssa sekä toimia yhdessä oppijayhteisönä ympäristön tai muiden hahmojen asettamien ongelmien ratkaisemiseksi. Näin ollen ei olekaan ihme, että Second Life –maailmaa on jo kokeiltu eri kouluasteilla perusopetuksesta yliopistoon ja erilaisiin ammatillisiin opintoihin eri puolilla maailmaa. Eniten Second Lifea on käytetty vieraiden kielten opiskeluun sen tarjoamien keskusteluvälineiden, sosiaalisen vuorovaikutuksen ja vieraaseen kieli- ja kulttuuriympäristöön pääsyn ansiosta.

Second Life –ympäristössä voidaan opiskella mitä tahansa oppiainetta, taitoja tai asioita, sillä ympäristöt ja sisällöt voidaan sovittaa opiskelun tarkoituksen  mukaan. Sisältöjen tuottaminen on johtanut parhaimmillaan kokemukselliseen, luovaan ja tutkivaan oppimiseen sekä yhteisölliseen tiedon rakentamiseen. Second Lifessa käyttäjä muodostaa itselleen avattaren eli henkilön tai hahmon, jonka kautta hän liikkuu virtuaalimaailmassa. Niiden kautta oppijat voivat tulla tietoisemmiksi omasta identiteetistään sekä roolistaan oppijana ja yhteisön jäsenenä. Avattarena oppijat myös uskaltavat ottaa haasteita ja riskejä, joita eivät todellisuudessa ottaisi. Toisaalta he voivat näiden hahmojen kautta kokeilla myös heille vieraita rooleja, sillä avattarien kautta on myös mahdollista kokeilla roolipeliä ja kokea esimerkiksi toiseen sukupuoleen, etniseen taustaan tai yhteiskuntaluokkaan liittyviä sosiaalisia normeja ja konflikteja.

Second Life –virtuaalimaailman opetuskäytöstä yksi esimerkki on keväällä 2006 käyttöön otettu Global Kids -saari, joka tarjosi New York Cityn nuorille mahdollisuuden osallistua virtuaalisesti maailmanlaajuisten sosiaalisten ongelmien tarkasteluun ja ratkaisumallien pohtimiseen. Global Kids –saarella oli mahdollisuus osallistua erilaisiin peleihin ja työpajoihin. Toiminta laajeni kesällä maailmanlaajuiseksi neljän viikon Global Kids –leiriksi, johon saattoivat osallistua nuoret eri puolilta maailmaa etsimään ja kehittämään yhdessä ratkaisumalleja ja toimintaa lapsiin ja nuoriin kohdistuvan ihmiskaupan ehkäisemiseksi.

Lisätietoja Global Kidsistä: http://www.olpglobalkids.org/virtual_worlds/second_life/

Kuva Global Kids -saarelta

Second Life –maailmaan vuonna 2006 sijoitettu Virtual Marocco (Global Outrech) mahdollisti tietotekniikan, kauppatieteiden ja matkailun korkeakouluopiskelun integroimisen kehitysmaiden sosiaalisten ongelmien ymmärtämiseksi ja ratkaisemiseksi teknologian avulla. Tavoitteena oli rakentaa kolmessa kuukaudessa opiskelijoiden ja asiantuntijoiden yhteistyötiimeissä teknologisia sovelluksia joidenkin Marokon sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi. Second Life –toimintaan liittyi myös matkustamista ja tutustumista todelliseen marokkolaiseen elämään, kulttuuriin, talouteen ja matkailuun. Lisätietoa Second Lifen opetuskäytöstä: http://www.slideshare.net/hmason/virtual-worlds-in-education

Under min study visits resa till Cornwall förra månaden var vi en grupp som besökte Mounts Bay Academy, en skola där alla elever (ålder 11-16) och lärare har en egen iPad (totalt 999 iPads). I England är dessa academy schools självständiga statligt finansierade skolor.

Det var bara två månader innan vårt besök som iPadsen tagits i bruk i undervisningen, men testandet var redan i fullt gång. Publiciteten som skolans projekt fått var inte bara positiv, en del har ansett att projektet är ett slöseri av skattebetalarnas pengar. Rektor Sara Davey samt de lärare och elever vi pratade med var däremot positiva till det nya arbetsverktyget.

Vid ibruktagandet av iPadsen gick alla en skolning, något som var obligatorisk även för elevernas föräldrar. För att eleverna skulle få sina pekplattor var föräldrarna tvungna att delta i skolningen samt skriva under ett kontrakt, där de godkände att de ansvarar för apparaten om den går sönder (50 £ avgift). Glädjande nog erbjöds även mor- och farföräldrarna möjligheten att delta i skolningarna. Internetsäkerhet är ett aktuellt tema i England och under skolningarna visades därför för föräldrarna hur man sätter in parental control på de nya apparaterna. Personerna som valdes till att sköta om själva skolningen var inte IT-experter, utan man ville ha lärare som hade både den pedagogiska utbildningen och den tekniska kunskapen för grundanvändningen av iPadsen.

Alla lärare uppmanas idag att integrera iPadsen i sin undervisning och under merparten av lektionerna vi besökte användes de på olika sätt. Borden i klassrumen var placerade i små grupper och de flesta elever såg ut att arbeta naturligt genom att kombinera den klassiska kursboken, anteckningshäftet och den nya iPaden. Kursböckerna hade iPadsen med andra ord inte ersatt. En del brister såg vi också och alla lärare hade tydligt inte insett nyttan med iPaden eller så helt enkelt gillade de inte den nya tekniken. Till exempel under en engelskalektion vi besökte fick eleverna arbeta förvånansvärt fritt med att hitta bilder på nätet av olika årstider och sedan skriva egna haikun som beskrev bilderna. Det tog inte många minuter för vår grupp att märka att läraren inte följde med hur arbetet fortlöpte – en del elever bara lekte med pekplattan, en del av eleverna hade vid lektionens slut endast påbörjat uppgiften emedan andra elever var redan färdiga med uppgiften. En helhets kontroll saknades helt enkelt i klassrummet och vi frågade oss efteråt vad eleverna egentligen lärde sig under lektionen. Trots detta verkade iPadsen ha ett verkligt syfte och mening i undervisningen under de flesta lektioner vi besökte och då blev de verktyg som berikade lärandet. Pekplattorna lär också ha förändrat arbetssätten i skolan, då lektionerna förut bestod mera av föreläsningar och numera präglas av ett samarbete och grupparbeten i undervisningen.

Se alla bilder i original artikeln.

Det tekniska i Mounts Bay Academy sköts av ett IT-team besående av en tekniker, en person som ansvarar för nätverkets funktion samt tre lärare som delvis arbetar i teamet. Skolan har också varit tvungen att förnya sitt wlan eftersom det gamla systemet endast tillät 16 maskiner per klassrum. Det förnyade, och mycket dyra wlan-systemet, tillåter nu 64 maskiner per klassrum. För att inte överbelasta systemet sätter eleverna iPadsen på flight mode då de kommer in i klassrummen och tar bort det då de skall skicka filer o. dyl. Skolan rekommenderar att eleverna har 6 GB ledigt utrymme på iPaden och alla elever har ett eget iCloud och App Store konto, till vilket alla fick en voucher av företaget som levererade apparaterna. Med vouchern har alla köpt bl.a. Pages och iMovie applikationerna. Företaget som sålde maskinerna erbjöd även 3 veckotimmars stöd vid ibruktagandet av pekplattorna.

En vidare positiv effekt av pekplattorna är att antalet papperskopior har minskat i skolan, vilket både sparar pengar och är miljövänligt. Från det tidigare ca 1 miljon kopior per år, har antalet minskat avsevärt efter att lärarna börjat skicka det mesta materialet till eleverna per e-post. Eleverna förväntas läsa sin e-post regelbundet eftersom lärarna även skickar dem per e-post lektionsplanerna för varje lektion.

Då jag frågade IT-teamets Simon Elliot om han hade några negativa erfarenheter av projektet berättade han att de tekniska besluten idag har blivit väldigt svåra p.g.a. att investeringarna är stora och de tekniska lösningarna förnyas i snabb takt. Att göra ekonomiskt hållbara beslut som håller flera år framåt ansåg han vara mycket svårt i dagens värld. En negativ aspekt med iPadsen som Simon nämnde var att en del gamla program inte längre kan användas eftersom iPadsen inte stöder flash.

Skolan hade gjort en undersökning om eleverna erfarenheter av pekplattorna och som positiva aspekter nämnde eleverna exempelvis iPadens snabbhet och den lätta informationssökningen. Negativa aspekter gällde tekniska problemen med apparaterna och en del elever tyckte det är jobbigt att bära med sig iPaden varje dag mellan hemmet och skolan. På Mounts Bay Academy görs ofta frågeenkäter bland eleverna och en annan färsk undersökning frågade efter vad som motiverar eleverna i klassrummet. Här visade sig resultaten vara bl.a. entusiasm för ämnet, auktoritet, mera interaktion med lärarna, gruppdiskussioner, att ha roligt med lärarna och motiverande uppgifter.

Ett utmärkt förfaringssätt för att engagera och informera föräldrarna om projektet är skolans veckovisa nyhetsbrev till föräldrarna. I nyhetsbreven får föräldrarna bl.a. information om hur iPadsen används i undervisningen i skolan. Dessa nyhetsbrev och den obligatoriska skolningen för lärare, elever och föräldrar tycker jag att är mycket relevanta och viktiga delar vid genomförandet av Mounts Bay Academys iPad projekt.

Leirikouluilla on useita pedagogisia tavoitteita, mutta miten voidaan hyödyntää ja jakaa niitä kokemuksia ja elämyksiä koululle jäävien oppilaiden kanssa?

Voidaanko varsinaisesta leirikoulusta luoda virtuaalinen heijastus kouluun niin, että oppilaat voivat samaistua ja jopa osallistua virtuaaliseen leirikouluun alkuperäisen leirikouluelämyksen häiriintymättä?

Oulun normaalikoulun kuudesluokkalaiset ovat aloittaneet jo usean vuoden ajan ala-­asteen viimeisen kouluvuoden vaeltamalla Pallas-­Yllästunturin kansallispuistossa Pallastuntureilta Hettaan. Näissä haasteellisissa olosuhteissa kokeiltiin löytää tällä hetkellä käytössä olevaa teknologiaa hyödyntämällä työkaluja ja toimintamallia leirikoulun laajentamiseksi osaksi koko koulun toimintakulttuuria. Samalla kokeilu oli yksi iTEC-­‐ hankkeen Suomen piloteista.

Välineiksi tarvittiin välineitä, joilla vaelluksen aikana dokumentoitu ääni, kuva ja video pystytään lähettämään kouluun mahdollisimman huomaamattomasti. Tavoitteena oli myös se, että oppilaat pystyvät tekemään sen itsenäisesti. Lisäksi tarvittiin ohjelmisto-­ ja laitekokonaisuus, jonka avulla oppilaat koulussa voivat kokea mahdollisimman aidosti virtuaalisen heijastuksen leirikoulusta.

Pilottiin valittiin seuraavat laitteet:

• 
4 x iPhone
• 4 puhelinta
• 4 x ulkoista akun lataajaa
• 2 x ulkoista akun lataajaa
• 1 x Promethean 300-­‐ sarjan kosketustaulu

Leirikoulun virtuaalinen heijastus toteutettiin Oulun normaalikoulun koulusolun aulaan sijoitettavalla oppilaiden vapaasti käytössä olevalla kosketustaululla. Dokumenttivirta ohjattiin web-­palveluun, jota kosketustaulu näytti. Dokumenttivirtaa saattoi kommentoida koulussa, mutta tarkoituksellisesti vaelluksen aikana kommentointia ei vaellukseen osallistujille näytetty. He saivat tutustua dokumentointiin vasta leirikoulun jälkeen.

Videokooste hankkeesta:

Opetushallitus on antanut esi- ja perusopetuksen, lukiokoulutuksen ja ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjille suositukset sosiaalisen median opetuskäytöstä. Suosituksilla edistetään oppilaiden tasavertaisia mahdollisuuksia oppia sosiaalisen median käyttöä osana tietoyhteiskunnan kansalaistaitoja.

Opetushallitus pitää aiheellisena sisällyttää sosiaalisen median linjaukset tietostrategiaan, joka on osa paikallista opetussuunnitelmaa. Voimassa olevat opetussuunnitelman perusteet edellyttävät tietostrategian laatimista, mutta eivät tarkemmin määrittele sen sisältöä. Koska sosiaalinen media on yleistynyt yhteiskunnassa vasta viime vuosina, se puuttuu useimmista tietostrategioista kaikilla kouluasteilla.

Koulutuksen järjestäjiä kehotetaan tekemään vuosittain tilannekartoitus, jossa selvitetään koulujen laitteiden, tietoverkkoyhteyksien ja e-oppimateriaalien määrä. Tämän perusteella määritellään sosiaalisen median opetuskäytön tavoitetaso ja opettajien täydennyskoulutustarve.

Suosituksessa mediataidot nähdään osana tietoyhteiskunnan kansalaistaitoja. Kuka tahansa voi toimia median tuottajana, kuluttajana ja vaikuttajana. Koulun tulee tukea näitä rooleja harjoittamalla oppijoita vastuulliseen aktiivisuuteen ja osallisuuteen. Älypuhelimilla ja mobiililaitteilla monipuolistetaan oppimisympäristöä, oppimista siirretään eri paikkoihin ja tilanteisiin kuten kulttuurilaitoksiin, työpaikoille ja muihin yhteisöihin. Sosiaalisen median palveluita käytetään erilaisten yhteistyöprojektien ja kansainvälisen kanssakäymisen tukemiseen.

Eri oppiaineissa luodaan oppilaille mahdollisuuksia harjoitella tiedon keräämistä ja tietotulvan hallintaa. Heille annetaan tilaisuuksia kirjoittaa yhdessä dokumentteja, muokata kuvia ja tuottaa videoita, jakaa tuotoksia toisilleen ja kommentoida toisten tuotoksia. Sosiaalisen median palveluja käyttämällä myös vanhemmat ja huoltajat voivat halutessaan seurata oppilaiden työskentelyä.

Koulujen yhteiset toimintamallit tulee laatia yhteistyössä opetushenkilöstön ja tietohallinnon kesken. Palveluiden ja sovellusten valinnassa tulee ottaa huomioon eri-ikäiset oppijat ja oppimistyylit. Suosituksessa ei oteta kantaa yksittäisten palvelujen ja sovellusten koulukäyttöön.

Sosiaalisen median opetuskäytön ohjeistuksella tulee huolehtia siitä, että käyttö on turvallista, lakien ja säädösten sekä hyvien tapojen mukaista. Luvattomien aineistojen käyttöä, häirintää ja kiusaamista ei hyväksytä. Luottamuksellista tietoa ei viedä missään tilanteessa sosiaalisen median palveluihin. Oppilaita opastetaan yksityisyyden suojaamiseen, hyvään käytökseen ja toisen kunnioittamiseen. Palveluntarjoajien asettamia käyttöehtoja ja ikärajoja noudatetaan.

Sosiaalisen median opetuskäytön suositukset jakaantuvat kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan sosiaalisen median käyttölinjauksia osana tietostrategiaa. Toisessa osassa esitellään käytännön toimenpiteitä opetuksen suunnitteluun ja mahdolliseen muuhun hyödyntämiseen koulun toiminnassa.

http://www.oph.fi/download/140104_sosiaalisen_median_opetuskayton_suositukset.pdf

Urheilupiireissä tunnetaan käsite ”Kaikki pelaa”. Sillä kuvataan periaatetta, jonka mukaan jokainen saa peliaikaa jossakin ottelun vaiheessa. Periaate on hyvä, jokainen harrastaja ansaitsee mahdollisuuden pelata, vaikka ei olisikaan huippulahjakkuus eikä pelaamisen tavoitteena ammattilaisura. Mahdollisuus pelaamiseen motivoi ja innostaa ja opettaa.

Mikä mahtaa olla tilanne oppimisessa? Jokainen pääsee kouluun, mutta tarjoutuuko jokaiselle mahdollisuus oppia itselleen parhaalla mahdollisella tavalla? Ei välttämättä.

Tiedämme hyvin, että eri ihmiset oppivat eri tavoilla. Osa oppii kuuntelemalla, osa visuaalisemmin katsomalla, osa tekemällä, osa näiden yhdistelmänä, osa hitaasti, osa nopeasti jne. Tapoja on monia ja jokaiselle on tärkeä oppia oppimaan, – löytää ikioma reitti oppimisen maailmaan.

Jokainen oppii aivan varmasti, mutta miten saisimme kaikki oivaltamaan, että oppiminen on kivaa, vaikka se vaatii joskus vaivannäköä.

Avain siihen on oppilaiden motivaatio. Koulu joutuu nykypäivänä kilpailemaan oppilaiden kiinnostuksessa kaikkien vapaa-ajan  mahdollisuuksien kanssa. Opettajan pitäisi olla  samaan aikaan yhdistelmä opasta, duudsonia, materiaalintuottajaa, paimenta, ihmemiestä ja ties kuinka monta muutakin roolia. Tehtävä ei ole helppo, kaikki apu kannattaa siis ottaa vastaan.

Mietitäänpä, mitä lapset ja nuoret tekevät vapaa-aikanaan ja yritetään löytää sieltä innostavia menetelmiä.  Nuoret  katsovat televisiota, pelaavat tietokonepelejä, viettävät aikaa kavereiden kanssa joko verkossa tai ihan livenä jossain, lukevat ja harrastavat erilaisia asioita.

Useimpien tekemisissä on yhteistä sosiaalisuus ja visuaalisuus. Hyödynnämmekö näitä asioita koulussa riittävästi?  Oppimateriaali on edelleen pääasiassa oppikirjoja, tekstiin pohjautuvaa materiaalia, ei kovinkaan visuaalista. Oppikirjojen tehtävätkin on varsin usein suunniteltu yksin tehtäviksi.

Kannattaisiko ottaa yhtenä apuvälineenä tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuudet aidosti käyttöön oppimisen tueksi?

Sosiaalinen media tarjoaa paljon mahdollisuuksia yhteistyöhön ja oppilaiden omaan tuottamiseen kirjallisesti ja visuaalisesti. Samalla harjaannutaan ja opitaan toimimaan verkossa avoimen vastuullisesti. Kaikkiin palveluihin ei tarvitse päästä heti, vaan ottaa asioita pala palalta haltuun. Videokerronnan mahdollisuudetkin ovat vielä suurelta osin käyttämättä kouluissa.

Maailmalta on viime kuukausien aikana kiirinyt paljon tietoa  ”Flipped Classroom”-ajatuksesta. Sen idea on kääntää koulun toiminta eräällä tavalla päälaelleen. Ensin tehdään kotitehtävä, sitten opetetaan asia. Oppilaat tutustuvat opittavaan asiaan ensin kotona opettajan antaman motivoivan materiaalin (videon, blogin tms) pohjalta. Koulussa asiaa käsitellään yhdessä keskustellen ja ongelmakohtia selvitellen. Meille aikuisillekin annetaan usein ennen koulutustilaisuutta ennakkotehtävä, joka toimii siltana opittavaan asiaan. Jokainen voi halutessaan tuunata menetelmästä itselleen parhaiten soveltuvan.

Tieto- ja viestintätekniikka tarjoaa oppimisen mahdollisuuksia meille kaikille. Myös opettajalle. Tykätään oppimisesta!

- Kaisa Vähähyyppä

(Julkaistu alunperin Älykäs työ-blogissa http://www.alykastyo.fi/kaikki-oppii)

Viime vuoden lopulla toteutimme yhdessä Oppimisympäristöt-koordinaatiohankkeiden kesken kyselyn, jolla pyrittiin selvittämään tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön tilaa Suomessa tänä päivänä. Kyselyn osa-alueita olivat laitteet ja ohjelmistot, etäopetus, pelit ja virtuaaliympäristöt sekä sosiaalinen media opetuksessa. Sosiaalisen median osiossa selvitimme kuinka yleistä sosiaalisen median käyttö opetuksessa on, mitä sosiaalisen median palveluita opettajat käyttävät, missä käyttötarkoituksessa sosiaalista mediaa käytetään, sekä mitä ongelmia ja etuja opettajat ovat kohdanneet käyttäessään sosiaalista mediaa työssään. Lisäksi selvitettiin syitä, jotka rajoittavat sosiaalisen median käyttöä opetuksen ja oppimisen tukena.

Kartoituksen perusteella noin neljännes yleissivistävän koulutuksen opettajista on käyttänyt sosiaalista mediaa apuna työssään. Yleisimmin sosiaalista mediaa hyödynsivät aineenopettajista äidinkielen ja reaaliaineiden opettajat sekä opinto-ohjaajat. Opettajien omat arviot heidän tieto- ja viestintätekniikan teknisistä sekä pedagogisista käyttötaidoista olivat yhteydessä sosiaalisen median käyttöön opetuksen ja oppimisen tukena.

Sosiaalisen median palveluista yleisimmin opetuskäytössä hyödynnettiin wiki- sekä muita yhteistyöpalveluita (kuten Wikipedia ja Google-sovellukset) sekä mediapalveluita (kuten Youtube ja Flickr). Valtaosa wiki- ja muiden yhteistyöpalveluiden käyttäjistä käytti niitä tietolähteenä, joko omiin tarpeisiin tai yhdessä oppijoiden kanssa sekä yhteisölliseen työskentelyyn joko kollegoiden kesken tai esimerkiksi ryhmätöiden ja esitelmien tekemisessä. Mediapalveluita puolestaan käytettiin yleisimmin opetuksen elävöittämiseen, monipuolistamiseen sekä käsiteltävien asioiden havainnollistamiseen.

Sosiaalisen median opetuskäyttöön liittyi sekä haasteita, että hyötyjä. Haasteista opettajat olivat kohdanneet yleisimmin käytettävissä olevien laitteistojen ja verkkoyhteyksien toimimattomuuden sekä laitteiden puuttumisen. Kolikon toisena puolena opettajat kokivat sosiaalisen median monipuolistaneen ja ajankohtaistaneen omaa opetusta sekä oppimateriaaleja. Sosiaalisen median käyttöä rajoittavaksi suurimmaksi tekijäksi nousi tässä kartoituksessa se, että opettajilla ei ole aikaa selvittää mahdollisuuksia, joita sosiaalinen media voisi tuoda heidän työhönsä sekä tietoturvaan ja –suojaan liittyvä epätietoisuus.

Raportti valtakunnallisen sosiaalisen median opetuskäytön kartoituksen tuloksista on luettavissa ja ladattavissa täältä.

Kimmo Oksanen

Tohtorikoulutettava

Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos

Permalink

| Leave a comment  »